TOUKOKUU 2010

Hei kaikki ja hauskaa kesän alkua! Tässä toukokuun elämää opettajan silmin blogi.

Lämpimät ilmat ovat vihdoin saapuneet ja luonto alkaa taas vihertää. Tunnit ovat siirtyneet ulos ja siitä nauttivat niin opettajat, tuntihevoset kuin ratsastajatkin.  Erityisesti hevoset näyttävät nauttivan lämmöstä ja auringon paisteesta täysin rinnoin.  Kuumien ilmojen tullessa on kuitenkin tärkeä muistaa huolehtia omasta ja hevosen nesteytyksesä! Vesipullo kannattaa pitää mukana, jotta tunnin aikana voi juoda että nestetasapainon saa säilytettyä. Näin jaksaa myös paremmin ratsastaa tunnin loppuun saakka! J

Peräänkuulutamme ”vanhaa kunnon hevosmiestaitoa”

Tallilla kun katsoo osaa  ratsastajista huomaa, että vanhat hevosmiestaidot ovat tahtoneet hävitä. Hevosia esineellistetään enemmän ja niitä pidetään yhä enemmän ja enemmän urheiluvälineenä kuin elävänä olentona, kumppanina. Hevosen kuntoon laitto ja käsittely tuntuu aika vieraalta ja siihen käytettävä aika on pakollista, eikä siitä puuhastelusta näytetä juuri nauttivan. Mikä sääli!

Hevoseen ja sen olotilaan pystyy vaikuttamaan jo paljon sitä kuntoonlaittaessa, tunnille taluttaessa ja sen kanssa puhastellessa.  Kaikki tämä vaikuttaa myös tulevaan ratsastukseen. Karsinassa pystyy jo hakemaan yhteistä kieltä, väistättämään, peruuttamaan ja saamaan muutenkin tuntumaa siihen.  Jo pelkästään hevosen kohtaaminen tuntuu nykyään olevan jo haaste monelle ja sen lunnollista käyttäytymistä ei oikein ymmärretä eikä siihen nähdä juuri tarvetta paneutua. Jokaisen itseään arvostavan hevosihmisen tulisi ymmärtää perusteita hevosen laumakäyttäytyimisestä, hevosen oppimisesta sekä non-verbaalista viestinnästä, sillä pääsisi jo pitkälle.  Hevosesta yritetään tehdä robottia ja kaikki sen luonnollinen käyttäytyminen pyritään minimoimaan.

Hevoset eivät myöskään ymmärrä ihmistä kovin helposti, kova meteli, juokseminen, äkilliset liikkeet ovat saaliseläimelle todella pelottavia ja aiheuttavat stressiä sen elämään. Stressi on hevoselle aivan yhtä vaarallista pitkäaikaisesti kuin ihmisellekkin; ähkyt, Vatsahaavat ovat hyvin tyypillisiä nykyhevoselle.  Tämä on se syy, miksi henkilökunta usein huomauttaa tallissa metelöinnistä ja juoksemisesta tai turhasta karsinasta oleilusta.

Kunnioitattehan hevosen omaa tilaa ja rauhaa

Juttelin tässä taannoin erään vanhan herrasmiehen kanssa, jolla oli koko ikänsä ollut hevosia ja joka  oli myös ollut Suomen armeijan hevosjoukoissa. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla kuinka hevosta kohdeltiin ja käsiteltiin aikana kun hevonen oli välttämättömyys. Se oli kumppani ja ystävä, jota ilman ei selvitty. Sitä kohdeltiin kuin perheenjäsentä. Ennen vanhaan hevoset olivat päivät pitkät metsä-  ja peltotöissä ja viettivät aikansa ulkona työskennellen eivätkä seisseet 3x3m karsinassa  23 tuntia päivässä. Hevoset tuntuivat voivan hyvin saadessaan virikkeitä, ulkoilua ja tehdä yhdessä työtä laumansa kanssa, vaikkakin päivät olivat todella pitkiä.

Nykyhevosen arki on suurilta osin vain tarhailua  (suurimmalla osalla yksin) ja karsinassa seisoskelua, joten tuntihevosen osa on siinä mielessä melko onnekas. Tuntihevonen viettää paljon aikaa ulkona tai laumassa työskennellen. Se ei joudu seisomaan tuntikausia boxissaan yksin. Kuten olette varmaan huomanneet niistä tulee todellisia laumasieluja, koska saavat viettää niin paljon aikaa porukassa.

Tästä päästään kysymykseen:  Onko ratsastuksesta tullut välineurheilua?

Välineurheilussa välinettä käytetään kerran viikossa, sillä harrastetaan ja sitten se laitetaan ” kaappiin viikoksi ” eikä mietitä sitä sen enempää.  Ratsastamaan tullaan viime tipassa, harmitellaan sitä, että joutuu laittamaan hevosen kuntoon ja kiireellä heitetään varusteet niskaan ja kiiruhdetaan jonottamaan tunnille, tunnistatko tästä itsesi?

Vai löytyykö meistä vielä sitä vanhaa kunnon hevosmiestaitoa, jossa hevosen kanssa viettetty aika on tärkeää ja hevosta yritetään opetella lukemaan ja kommunikoimaan sen kanssa?

Kun ensi kerralla tulet tallille,  mieti hetki kumpaan joukkoon kuulut?