VIIKON VINKKI!

Asettaminen

Kun hevonen on asetettuna oikein, näkee ratsastaja selästä käsin hevosen sieraimen reunan ja silmäkulman. Yleinen virhe on kääntää kaulaa liikaa. Hevonen edelleen kantaa niskansa kehonsa korkeimpana kohtana ja on taipuneena kaulan ylimmästä osasta korvien pysyessä tasakorkeudella. Asetuksessa hevosen kaula on taipunut ensimmäisen ja toisen kaulanikaman välistä.

Asetusta tarvitaan aina kun ollaan kaarevalla uralla, esimerkiksi volteissa. Hevosta asetetaan useissa eri liikkeissä ja asetus valmistelee aina taivutukset. Asetuksen voimakkuutta voidaan vaihdella tarkoituksen ja hevosen tarpeiden mukaan. Tässä alussa oli kuvattu normaalia asetusta, joka riittää loiviin kaarteisiin ja kulmiin sekä esimerkiksi pohkeenväistöihin. Tässäkin asiassa ratsastajan tulee olla tarkka, ettei aseta hevostaan vain helpompaan suuntaa. Jos jäykempi puoli jää työskentelemättä, rupeaa hevonen kääntämään päätään vinoon jäykemmälle puolelle asetettaessä, koska ei ns. mahdu kääntymään niskastaan, kun jäykät lihakset ottavat vastaan. Asetuksen puoleista puolta kutsutaan aina sisäsivuksi ja vastakkaista siis luonnollisesti ulkopuoleksi.

Oikeanlaiset asettavat avut ovat seuraanvanlaiset. Jos asetat hevosta oikealle, niin vie ensiksi oikea kätesi hieman hevosen suuta kohti, siirrä sitten kätesi hieman sisään ja tee pieniä irrottavia ohjasotteita. Ulko-ohja antaa kevyen tuen, muttei missään vaiheessa saa vetää hevosen niskaa liian kireälle. Ulko-ohjalla annetaan tarvittaessa lisää tilaa hevosen niskalle - saranalle - kääntyä asetuksen puolelle. Hyvässä asetuksessa hevonen pysyy tasaisena, mutta joustavana niskastaaan ja kaulastaan. Asettaminen ei saa jarruttaa hevosen liikettä eikä vaikuttaa askellajin tahtiin. Asetuksen jälkeen hevonen on aina suoristettava.